Joose Keskitalon kieltäytyminen esiintymästä pop-messussa, jossa pappeina olisi ollut myös naisia, on herättänyt huomiota. Ja närää. Ja varsin oikeutetustikin. Mutta tähän tutkimusten mukaan varsinkin nuorten miesten keskuudessa varsin suosittuun uusvanhoillisuuteen en ota kantaa. Typeryys ei perusteluilla typeryksistä lähde.
Mutta on uutisen käsittelyssä humoristinenkin puolensa.
Kevyttä musiikkia käsittelevät kirjoittajat näkevät itsensä vapaamielisyyden edustajina, erotuksena naisia ja seksuaalisia vähemmistöjä uskonsa nimissä syrjivästä Keskitalosta. Kuitenkin ainakin kulttuurin alueella on kevyt musiikki edustanut aina varsin konservatiivista siipeä. Jos rock-tähdiltä onkin siedetty ja odotettukin varsin "tavalliselle elämälle" vierasta käytöstä, on toisaalta käytöksen pohjana useimmiten ollut nimenomaan hetero- ja mieskeskeisen maailmankuvan pönkitys.
Led Zeppelinin tai Guns n´Rosesin jäsenien sekoiluja on kerrottu aina vähintäänkin hiemaan ihailevaan sävyyn. Boy Georgen tai George Michaelin sekoiluja on käsiteltu näkyvämmin ja paheksuvammin. Toisaalta niille on laajemmalti myös naureskeltu - jonkinlaisina surullisina kuvina siitä, kuinka homojenkin hymy lopulta hyytyy.
Suomen evlut-kirkko hyväksyi naiset papeiksi -80-luvun puolivälin jälkeen, mutta naisten asema Suomen rock-kentällä oli noina vuosina vielä varsin huono. Tavaramarkkinat-yhtye tullee useimmille mieleen ensimmäisenä puhuttaessa suomalaisista naisrokkareista -80-luvulla. Vasta Maija Vilkkumaa ja Jonna Tervomaa muuttivat tilanteen vuosikymmentä myöhemmin. Tässä mielessä kirkko oli paljon edellä rock-väkeä ainakin yhdessä asiassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti